Skip to content →

Idän ja lännen valtapiirien puristuksessa

Suomen asema ei ole koskaan ollut kovinkaan helppo. Toisaalta idässä on valtava ja perinteikäs, uhmakaskin Venäjä, jonka vaikutus suomalaisten kaupunkien kehittymiseen on ollut merkittävä. Suomen Suuriruhtinaskunta osana itäisen valtalinnakeen, Krelmin, vaikutuspiiriä kuitenkin koki valtavaa identiteettipoliittista sisäistä kriisiä, “venäläisiä emme halua olla”, he tuumivat. Lännessä Saksan, Ruotsin, Norjan, Englannin voimakkaat monarkit ja perinteet houkuttelivat vaikka välissä oli hyinen ja myrskyävä meri.

Finnish citySuomalainen kaupunki rakentuikin siten venäläisen valistuksen ja valtapolitiikan sekä lännen tiedonpoliittisen vapausihanteen välisessä verisessä ristiaallokossa. Helsinki sai Kruununhakansa, kun vanhat keskiaikaiset linnat menettivät Ruotsin vallan aikasta asemaansa sisäpolitiikassa. Suomeen rakennettiin nyt kaupunkeja, piirrettiin asemakaavoja ja oltiin ryhdikkäästi kuten isäntä käskee. Oli ajan henki katsoa että katto on suorassa, kadut sopivat hyvin tykkitulta varten ja ettei missään harjakorkeus pääse nousemaan liian korkealle. Oli tärkeää, että talot on kauniita ja että niiden rakentamiseen on käytetty muutakin kuin kiveä ja vettä. Koristelulla oli oma asemansa, sillä kauneus on onnellisuuden mitta. Kauniissa seurassa ihminen viihtyy ja ajatus tuottaa uutta jatkuvana virtana.

Toisaalta irrottautuminen Venäjästä kaatoi enemmän ihmisiä kuin taloja, ja jätti verisiä arpia jotka ulottuvat aina nykysukupolveenkin asti. Kun vihdoin sodat oli sodittu, ja oli pakko antaa periksi, tarvittiin nopeasti uusia taloja ja rakennuksia. Käytännöllisyys nousi kauneutta tärkeämmäksi. Pohjoisen Dresden oli saamassa kovaa vauhtia, vaikkei kaupunkeja pommitettukaan kaikkia maan tasalle. Taloja voi aina rakentaa uudestaan, mutta kuollutta ei saa henkiin vaikka mitä tekisi.

Suomalainen sotien jälkeinen kaupunki vannoi vahvasti demokratian, byrokratian ja myös tieteen ja ajattelun vallanpidon nimeen. Ketään ei kumarreltu, ei varsinkaan itään eikä länteen, vaan uudeksi kunnioituksen kohteeksi nousi laki. Sana, logiikka ja usko tietoon ja tiedolla johtamiseen. Kansallisuusaatteesta kiimaisuuteen asti innostunut nuori valtion esiaste imi vaikutteet maailmalta ja näki opportunistisen perinteensä mukaisesti tilaisuutensa koittaneen. Ei tarvittu uutta kuningasta, eikä alistumista viereisen asemaan. Tiedosta voitiin määritellä ja nostaa uusi Jumala. Syntyi Suomen Laki, jota vielä taiteessa kotka yritti repiä hennon neidon käsistä.

Kaupunki Suomessa rakentui sanan, kokousten, vastuunjaon ja pöytäkirjojen varaan. Suomea johdettiin virastoista. Pöytäkirjoilla pidettiin yllä alistusasemaa, ei itään eikä länteen, vaan tiedonpolitiikkaan. Sanoilla ja papereilla määrättiin ihmisen kohtalosta.

Published in kaupungit

Comments are closed.