Skip to content →

Kyberkaupunkeja ja palvelinhuoneita

Torit ja kauppapaikat, ilman niitä ei kaupunki voisi elää ja kasvaa. Tarvitaan kukkia, lihaa, perunoita ja porkkanoita, ja miksei kalaakin. Kaupunki elää tuonnin varassa. Kaikki tulee liepeiltä. Leipää paistetaan kulmahuoneessa ja mainoksia piirretään ullakkolla, mutta kaikki muu tulee kaupunkien välille jäävästä välitilasta. Veroparatiiseissa kudotaan sukkia halvalla, ja kohta onkin rekka toisensa perään jonottamassa kohti supermarkettia, jotta on taas ihmisillä lämmin huoneessaan odottaa mitä seuraavaksi tapahtuu.

Nykyään talous, raha, seksi ja työ, kaikki liikkuu pois kaupungeista kohti globaalia olemista. Työn sosiaalipoliittinen funktio, osa kaupunkia, jota varten se koki tulleensa rakennetuksi, että on työpaikka, koti ja kulkuneuvo, kauppa, terveyskeskus, virasto ja kirjasto helposti löydettävissä ja strategisesti oikein aseteltuna. Kun nuori moderni diginatiivi globaali nomadi tekee rahansa missä tahtoo, rakastelee oudoilla tavoilla ja tunnustaa kuuluvansa muualle kuin annettuun pöytään, kun poika ei jääkään jatkamaan isän maatilaa, käy helposti niin että isä suuttuu. Kun globalisaatio haastaa työt, rahat ja liikkumisen, kaupunki kokee identiteettikriisin. Ja jos huonosti käy, kaupunki suuttuu. Verkossa julkaistaan hakemus kansalaisuudesta vapautumiseksi.

Cyber ​​citiesTulevaisuuden kaupungin identiteetti- ja valtapolitiikka ei ehkä voi enää perustua vain tiedonpolitiikkaan. Kun ihminen saa leipänsä, ystävänsä ja orgasminsa muualta, voi abstrakti kaupunki jäädä miettimään mikä onkaan sen rooli jatkossa. Miten kaupunki-identiteetti toteutuu tietoverkoissa?

Aivan kuin töölöläisen suurkodin keittiön viereen rakennettiin aikoinaan palvelijanhuone, josta leipä, liha ja viini virtasi herrasväen pöytään ja varmisti että jälkikasvun luusto on vahvaa ja veri kirkasta, että työvoima teollisuuden prosessitaloudessa oli turvattu, aivan samoin tietoverkkojen etäpesäkkeet puhaltavat aavikolla valtavien ulostuloaukkojensa kautta kuumaa ilmaa pois prosesssorien iholta. Pannut porisee ja turbiinit puhkuu höyryä kun koneet syövät sähköä ja vaativat jatkuvaa huolenpitoa.

Kaupungin rooli diginatiivien tukena haastaa sen valtapolitiikan, tarvitaan kaapelia ja kuitua, sähköä, vettä ja kokista. Lääkäriä ja pappia kysytään avuksi kun silmät on kierossa ja niskat puristaa verisuonet umpeen. Jos diginatiivi ei saa mitä se tarvitsee, hän äänestää jaloillaan. Kaupunki on joutunut alistumaan rengin asemaan.

Published in kaupungit

Comments are closed.