Skip to content →

Linnoituksen liepeistä asemakaavoiksi

Kaupunki on kiinteä osa paikallista halintokulttuuria. Vallan kamarien ideologiset valinnat, ajattelusuunnat, kompositio ja henkinen ilmapiiri kietoutuvat yhdessä niiden oman ja ympäristön historian vaikutteisiin. The fortress city plans brinkSiinä missä keskiaikainen valta ja identiteetti rakentui usein kruunun instituuttien, luonnonvoimien tai muiden sensellaisten seikkojen ympärille, voimakas valistusajan aatteellinen murros, siirtymä rankaisemisesta tarkkailuun, kuten MIchel Foucault tätä kontrastia osuvasti kuvasi, synnytti asemakaavat, infrastruktuurin, kielen koheesion tavoittelun, talouspolitiikan jne. Lukekaapa vaikka Kafkan Linna tai Oikeusjuttu — niissä voitte kummassakin saada ripauksen sitä mitä kaupungin temaattisen ja historiallisen akseliston toisessa ääripäässä voi olla sijainnut ja miten ihmiset näkivät nämä keskittyneen vallan konseptit kaupungissa.

Monissa vanhemmissa nykyisissä kaupungeissa, joissa on historiaa sen jonkin verran enemmän kun pahoja pommituksia ja sotien kauheuksia kokeneissa huterissa ja ohuissa betonighettoissa, näissä vanhoissa vallan keskittymissä voi usein nähdä tämän ajan patinan käytännön kokemuksena vielä tänäkin päivänä. Ottakaa vaikka Chiang Mai Thaimaasta, jonka keskiössä on voimakas ja portein varustettu “sisämaa” jonka liepeillä loputon ulospäin hiipuva asumistojen rivistö. Kadut johtavat minne sattuu ja muotoutuivat ihmiset tarpeiden, ei asemakaavan mukaan. Kaupunkia aikoinaan hahmotti ja sen identiteetin muodosti muurit ja hallitsija, ei niinkään tiedon politiikka, oikeus, sanat ja asiat tai terveydenhuollon soteratkaisut, kuten nykyään Euroopan pohjoisessa kolkassa on ollut enemmänkin tapana, mitä nyt julkisuudesta on saanut kuulla.

Ranskan vallankumous siivitti prosessia Euroopassa, jonka myötä sen vanhat monarkit mm. Saksassa ja Ranskassa, Unkarissakin kaatuivat. Sotaisan ja verisen, arpiakin jättäneen erilaisia valtioita kansallishengessä muodostaneen prosessin tuloksena muutamat monarkit jäivät nimelliseen valtaan, mutta kaikkialle nousi jo valistuksen ajalta kumpuava tietämisen, ajattelun ihanuuden, abstraktien konseptien, kielen ja logiikan palvominen ja jalustalle nostettu asema. Kaupunki rakentui tämän käsitteen varaan. Vanha valtaistuin kaatui, ja uudelle alustalle nousi sen ajan ihmisten arvostamat asiat. Mittatikkuja, strategiapapereita, viivottimia — linjoja piirrettiin suu vaahdossa, kun uusia systeemisiä kaupunkeja rakennettiin sodan pois pommittamille seuduille. Ihmiset olivat monin paikoin kuolleet, saaneet surmansa ravinnon puutteesta, väkivaltaisista yhteydenotoista tai jopa ilmapommituksista johtuen. Verta ja hikeä, hiekkaa, palaneita raunioita ja tuskaa oli kaikkialla. Tämän kaiken keskellä usko ajatteluun, logiikkaan, ja sen varaan nojaavaan suvereeniin oli vahva ja luja. Syntyi uudenainen kaupunki, kaupunki jonka ongelmien kanssa nykyiset ja tulevat sukupolvet saavat puolestaan kamppailla.

Published in kaupungit

Comments are closed.