Skip to content →

Syyrian raunioista Saksan karkotusleireille

Valtavat sotakoneet nousevat ilmaan kuin urheat fallokset työntyen pullottavan lastiansa kanssa kohti keskuksen ja periferian, minuuden ja vieraan, sodan ja rauhan välistä rintamaa. Kone ulvoo kuin karhu, kun sen vatsa aukeaa ja pahaenteiset kivet putoavat vinhasti viheltäen kohti maanpintaa. Nokka sykkii ilmassa, kun koko komeus huokaisee helpotuksesta ja pilotti vääntää nappuloita hiljemmalle. Rauta laskeutuu alas lepäämään, eikä aikaakaan kun sen varteen kiinnitetään jo uusia latauksia.

Taloa kaatuu ja kivi lentää ympäriinsä, kun vapaus, oikeus ja rauha tulee kylään. Vieras ajetaan pois, kun väkivaltakoneisto yrittää vedet silmissä pitää yllä monopoliaan. Sodan näyttämöllä kaupungista tulee kivikasa. Ihmiset ajetaan kodeistaan pois, koska suuri näytelmä alkaa.

Kaupunki nousee esiin, kaupunki näyttää kenelle se kuuluu. Aivan kuten ihminen, se käy elon ja kalman kiertoa, ja nyt on Homsin vuoro käydä pimeällä puolella. Kaupunki on kuitenkin enemmän kuin talot ja ihmiset. Kaupunki on osa ympäröivää identiteettiä. Kaupunki on tärkeämpi vallanpitäjille, ihmistä ja lihaa voidaan lahdata kun on kyse kaupungista. Tämän kaupungin erikoislaatuisen roolin vuoksi kaupungeista on aina käyty taisteluita. Tai paremminkin, taistelut, kaikki tärkeät kamppailut nostetaan arvoiselleen pöydälle. Jo aikoinaan tšetšeenit VeSyrian ruinsnäjän periferiassa uhosivat tuovansa kissansa pöydälle, ilmeisen loukattuina ja vihoissaan, ja kohta olikin Moskovan teatterissa traaginen ja villi reality-show. Kautta Euroopan hovit ja virkamiehet, vallanpitäjät kuin narritkin, ovat samoin huolestuneet, että Syyria nousee iholle. Helsingissä aikoinaan juhlistettiin viemällä taide kapakkaan, ja yhtäkkiä olikin taas ravintolassa menoa ja melskettä. Ravintolat on kuitenkin yhdentekeviä, mutta kaupungissa ei saa olla miten tahtoo. Ensin oli kyse vapauden, oikeuden ja rauhan puolustamisesta, mutta sitten asia kääntyikin kaupungin identiteettipolitiikkaan. Miten ollaan seksin ja himojen kanssa, onko julkisella paikalla mehiläisiä, kenen kanssa ja montako hevosta. Miekka heiluu ja ensimmäiset kumiluodit ammuttiin jo Töölön kaduilla. Sota tulee kaupunkiin.

Siinä vaiheessa kun kissa nousee väärälle pöydälle, niin on piru irti. Isäntä ei malta pitää miekkaansa ja piiskaa paikoillaan, kun se raivoisasti puolustaa asemaansa. Onhan kyse vieraasta, ei omasta. Kaupungilla on siksi tunnearvoa. Tulevaisuuden kaupunki on kuin Lontoo Saksan pommitusten alla, se pitää pintansa vaikka veri lentää ja pommit ulisee.

Published in kaupungit

Comments are closed.